Onnellinen kuin ...

Cannes_header.jpg

Cannesin elokuvafestivaali on lajinsa arvostetuin ja ainoastaan elokuva-alan ammattilaisille avoin maailman elokuvan näyteikkuna. Ranskan Rivieralla sijaitsevaan Cannesiin virtaa satoja tuhansia elokuvafaneja, elokuville rahoitusta etsiviä elokuvantekijöitä ja ne kaikista kirkkaimmat valkokankaiden tähdet. Iltapuvuilta, punaisilta matoilta ja mustilta autoilta ei festivaalin aikaan rantabulevardeilla voi välttyä. Jos johonkin paikkaan ja hetkeen glamour-sanaa voi käyttää niin se on juuri toukokuinen Cannes.

Festivaalin 71. vuosikerran elokuvakattaus herätti epäilyitä tapahtuman tulevaisuudesta varsinkin englanninkielisessä lehdistössä kun suuret tähdet ja kuuluisimmat ohjaajat puuttuivat ohjelmistosta. Myös selfieiden ottokielto punaisella matolla ja Netflixin vetäytyminen festivaalilta riitojen saattelemana nähtiin osoituksina Cannesin yhteyden kadotuksesta varsinkin nuorempaan yleisöön.

Cannesin vastaus oli tarjota tuhannelle 18–29-vuotiaalle nuorelle elokuvaharrastajalle kolmen päivän passi muuten suljettuun tapahtumaan. Hakemuksen joukkoon tuli kirjoittaa kirje, jossa kertoi omasta elokuvaharrastuneisuudestaan. Tuhansista hakemuksista arpaonni osui myös Suomeen, kun ainakin kolmelle täälläkin tarjoutui paikka auringossa.

Itselleni passi kolahti sähköpostiin vajaata kuukautta ennen festivaalin alkua. Tunne oli sanoin kuvaamaton ja asiaa oli alkuun vaikea uskoa. Jälkimmäistä ei helpottanut festivaalin niukka tiedottaminen. Netissä liikkui huhuja pitkistä jonoista ja parhaitten näytösten pääsylippujen saannin mahdottomuudesta. Epätietoisuus hälvenikin vasta Cannesiin saavuttua, kun festivaalipalatsin ohittaessani, minut pyydettiin heti näytökseen. Elokuvan nimeä kertomatta minua saateltiin pitkin punaisia mattoja 2 300 paikkaiseen Grand Théâtre Lumièren, jonka takarivin reunaan istahdin uusimman Tähtien Sota -elokuvan maailman toiseen näytökseen.

Unohtumattomin kokemus oli Grease-elokuvan 40-vuotisjuhlanäytös viereisellä rannalla vielä samana iltana. Päivisin suosittu uimaranta muutetaan sadoilla aurinkotuoleilla kaikille avoimeksi kenties maailman upeimmaksi elokuvasaliksi. Näytöksessä paikalla oli myös John Travolta, elokuvan ”Danny Zuko” ja pitkää jonoa naurattivat ”Pink Ladies” rooleihin sonnustautuneet keski-ikäiset brittirouvat. Greasen tanssiliikkeet luonnistuivat kaikilta katsomossa.

Neljän päivän aikana näin 16 elokuvaa, mikä tuntui maksimilta. 13 niistä olivat osa Cannesin tämän vuotista kilpailusarjaa, joka esittelee vuoden merkittävimmät elokuvat ja jossa kilpaillaan Oscariakin arvostetummasta Kultaisesta palmusta. Meille kolmen päivän passin nuorille järjestettiin omat näytökset festivaalipalatsin viereisessä teatterissa, mikä mahdollisti laajan läpikattauksen näkemisen.

Klassikoita lukuunottamatta, jokainen elokuva tulee Cannesissa ensi-iltaan. Mikään ei ole niin mystistä, kuin nähdä ensimmäisten joukossa elokuva, jonka aiheesta ei tiedä juurikaan mitään tai siitä, mitä kriitikot elokuvasta tulevat sanomaan. Saattaa olla, että joku näkemistäsi elokuvista voittaa kaikki arvostetut palkinnot ja on tulevaisuudessa rakastettu klassikko. 

Tämän vuoden kattauksessa ei ehkä tällaista mestariteosta ollut, vaikka pelkästään hyviä elokuvia nähtiinkin. Kultaisen palmun voitti japanilainen Hirokazu Kore-eda elokuvallaan Shoplifters. Köyhä perhe elää onnellisesti yhteiskunnan ulkopuolella lähinnä varastamalla, mutta arki lähes romahtaa yhteiskunnan puuttuessa peliin. Oma suosikkini oli käsikirjoituksesta palkittu Alice Rohrwacherin Happy as Lazzaro, jossa suoranaisessa maaorjuudessa elävä kyläyhteisö ”vapautetaan” vain pudotettavaksi ratapihojen reunamille köyhyyteen. Nuori Lazzaro on tyytyväinen siihen mitä on ja tuo lohtua siten kaikille. Hänen onnellisuus tarttuu katsojaankin.

Elokuvien ohella Cannesissa parasta oli palvelu. Kaikki tapahtui sujuvasti ja nopeasti ja vastauksen kysymykseen sai ystävällisen hymyn saattelemana. Ravintoloissa tunnettiin elokuvafestivaalin hektinen tahti, eikä festivaalikävijä ehtinyt juuri tuoliin istua ennen kuin ruoka oli jo edessä. Väsynyt ja nälkäinen elokuvavieras tunsi itsensä kuin suureksikin filmitähdeksi. Ja kyllä niitä oikeitakin tähtiä festivaalilla pyöri ennakkopeloista huolimatta mittaamattomasti.

Kuvat ja teksti Totti



Kategoria: Arkielämää