Provinssi 2017: Huomioita ja havaintoja

Yleistä ja oleellista

Festaripukeutuminen syynissä

Musiikin ohella festareille olennaisesti kuuluu pukeutuminen, samalla tavalla kuin muihin juhlapyhiin. Täytyy kuitenkin muistaa, että skaala on laaja ja Coachellallakaan kaikki eivät ole boho-unelmia.

Ennakko oletuksena oli paljon bardot-tyyppisiä leikkauksia paidoissa (olkapäät paljaina), verkkosukkahousuja, kimalletta ja aurinko- tai silmälaseja joiden linssit on värjätty esimerkiksi hempeän violeteiksi, keltaisiksi tai pinkeiksi. Kaikkia näitä löytyi.

Festarityyli tai sen räväkkyys tuntui muuttuvan iän ja sukupuolen mukaan. Pojat ja miehet, olivat jotkut heistä heittäytyneet vierailla vesille, mutta suurin osa luotti klassikko-shortseihin. Naisilla peruskuvio näytti samalta. Farkkushortsit, jotka pitenivät iän myötä, olivat luotettu ystävä. Tunikat ja ne punaiset nahkatakit, joita pidetään vain kerran vuodessa, oli jälleen kaivettu tuulettumaan vaatekaapista.

Yksi täysin oma kategoriansa festareilla on teemapukeutuminen. Ihmise, jotka tunnustavat musiikkimakuaan kuin uskontoa. Nahkahameet kolmenkympin helteillä vaatii hatunnostoa ja mitäpä oli Provinssi, ellei eläinkunta olisi sekin saanut osaansa.

Loppuun täytyy vielä mainita käytännöllisyyden painavan vaakakupissa paljon, mitä tulee pukeutumiseen. Maiharit voittavat korkkarit ja Kånken-reppu käsilaukun.

Musiikkia ja muuta

Mikäli juuri kriittisellä hetkellä Provinssista ei löytynyt itselle sopivaa artistia, hätää ei juuri ollut. Oheisohjelmaa musiikin ohella oli järjestetty mainiosti

Tällä ohjelmalla ei juuri ollut aikataulua, mutta se sattui etsijän kohdalle. Kivi, paperi, sakset – taisto, joka eskaloitui päälavalle, orkesteria, tanssiesitystä, kuntopyörää tai sitä klassista, syömistä.

Tällaisten oheisohjelmien lisäksi tarjolla oli myös muunlaista oheisjuttua, Vallilan kanssa yhteistyössä tehdyt kangastuotteet, mm. kangaskassit, Provinssi-badget, Provinssi-T-paidat ja lisäksi väliaikaistatuointejakin. Tällaiset muistoksikin tulevat tuotteet, ovat esteettisen ulkonäkönsä ohella myös festivaalin brändiä vahvistavia elementtejä.

Onko järjestyksenvalvojilla hauskaa?

Turvallisuus on tärkeää kaikkialla ja etenkin paikoissa, missä ihmiset saattavat olla vähän enemmän sekaisin kuin normaalisti. Provinssissa, kuten festareilla aina, kuvaan kuuluu järjestyksenvalvojat.

Turvatarkastuksista tai ihmisten rauhoittelemisesta saattaa aiheutua närästystä, jos vaikkapa lempoesiintyjän keikasta jää siivu näkemättä. Tällaisilla asioilla kuitenkin ennaltaestetään vaarallisiakin asioita ja minimoidaan ärsyttävä, jos näin olisi tehty tai jos minä olisin – jaarittelu, joka ei kuitenkaan auta ketään tai mitään.

Järjestyksenvalvojien auktoriteettiin olennaisesti kuuluu keltainen liivi. Joukko keltaliivisiä saa aikaan tunteen, että vaikuttaa rikolliselta tai joissain tapauksissa, liian ala-ikäiseltä. Värin lisäksi järjestyksenvalvoja ei täyttäisi kriteereitään, elleivät he olisi kuolemanvakavia. Hymyilevän järkkärin bongaaminen on yhtä harvinaista kuin se, että uskaltaisi mennä puhumaan ihastukselleen. Järjestyksenvalvojien tärkein tehtävä ei kuitenkaan ole nauraminen, vaan turvallisen ympäristön luominen, kuten tämän vuoden Provinssi.

Rumat sanat

Rumat sanat tuntuvat vähentävän kipua, kun sattuu tai tehostavan sanomaa, kun on todella vihainen tai iloinen. Niitä kuitenkin harvoin kuulee esimerkiksi televisiossa tai näkee lehtihaastatteluissa.

Kiroilu ei yleisesti kuulu mukavaan käyttäytymiseen, mutta se saattaa olla esimerkiksi piirre tavassa tai tottumuksessa puhua jollekulle tai jonkun seurassa. Ainakin pienten lasten kohdalla kiroilevat ihmiset ovat huonoja esimerkkejä ja vielä itseään hakevien piirissä siistejä tyyppejä.

Artistien julkikuvaan saattaa joskus kuulua kyseenalainen kielenkäyttö, mutta harvoin sitä kuulee esimerkiksi haastatteluissa tai lehtijutuissa. Festareilla esiintyjien kiroilu on kuitenkin löysemmässä pannassa. Ehkä siksi, että festarit on muutenkin erilainen ympäristö moneen verrattuna. Rumat sanat saavat oikein painotettuna yleisön hyppimään ja tanssimaan kovempaa ja enemmän. Se kuitenkin hätkähdyttää, ainakin kaikkein siveimpiä.

Vastoin yleistä luuloa, paita toimii muuallakin kuin päällä

Nuoret miehet ja polvipituiset shortsit ovat vahvempi yhdistelmä, kuin monen tulevaisuus.

Kevään ensimmäisen auringonpilkahduksen aikaan on jo viisi rohkeinta prosenttia kaivanut shortsit kaapistaan polttelemasta.

Shortsien vyölenkkiin, ainakin festareilla, kuuluu vyön sijasta paita. Niimpä itseään alkaa jo muutaman shortseihin pukeutuneen, paidattoman ja lippispäisen miehen ohi käveltyä epäilemään. Onko nähnyt haamuja?

Tällainen univormu ei kuitenkaan ole aihe stereotypialle, vaan varma merkki kesästä.

Onko paikallaan oleminen vai tanssiminen oudompaa

Stereotypian mukaan suomalaiset eivät tanssi kovin helposti. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöstä riippuvaista ja muutenkin suomalainen kulttuuri eroaa kovin esimerkiksi espanjalaisesta. Se, että mieluummin taputtaa käsiään kuin vetää koreografiaa läpi ei tee ihmisestä kummallisempaa.

Festareilla tai yksittäisillä keikoilla tutustuu moneen eri ihmistyyppiin tanssimisen suhteen, paikallaan olevista paikallaan olevia vahingossa töniviin. Kaikkein menevimmissä biiseissä he, joilla on kova meno jo valmiiksi laittaa vauhtia lisää ja he, jotka ovat paikallaan alkavat hakkaamaan rytmiä maahan jalalla. Niin tai näin festareilla, Provinssissa ja muutenkin elämässä ihmiset saavat ilmaista itseään haluamallaan tavalla leimautumatta ”stereotyypisiksi suomalaisiksi”.

Teksti: Hanna Ollinkoski

Kuva: Miranda Kivekäs

 


Kategoria: Tapahtumat